Kuulumisia

Ihan liikaa ei ole tänne jaksanut/tarvinnut kirjoitella, kun ei ole mitään ihmeempiä oikein tapahtunutkaan. Viime viikko meni toimistolla samoissa merkeissä, kun aiemminkin. Eli tutustuin TACOSODEn toimintaan lukemalla raportteja yms. Eli ei ollut tekemistä. Se alkoi jo jossain vaiheessa turhauttaakin, kun päivät pitkät hakkasi pasianssia toimistolla.

Perjantaina guest houselle tuli uusi tuttavuus Rachel ausseista, joka tulee tekemään myös Dar es Salaamissa työharjoittelua reilun puolen vuoden ajan. Rachelin kanssa sitten mentiin lauantaina Coco beachille, kun luin lehdestä, että siellä olisi pitänyt olla jotain markkinameininkiä. No päivä siellä pyörittiin, vaikka ne markkinat olikin hyvin mitäänsanomattoman pienet. Mukava toki nähdä uusia paikkoja. Tuo Coco beachin alue tuntui olevan melkosen rikasta seutua, myös USAn suurlähetystö on siellä. Sunnuntaina pyörittiin tässä lähialueilla ja käytiin syömässä Rachelin ja norjalaisen Thorin kanssa ihan meren rannalla sijaitsevassa ravintolassa nimeltä Mediterraneo. Oikein hieno ravintola oli ja ruoka oli hyvää. Olo oli, kun hipinretaleella, turhan hieno paikka omaan tämän hetkiseen habitukseen nähden. Ruoka oli toki kallista verrattuna muuhun paikalliseen hintatasoon: maksoin ruuasta, vedestä ja oluesta 30 000tzs, mutta eipä tuo n. 15 euron hinta pahalta Suomen tasoon verrattuna tunnu.

Eilen maanantaina sitten toimistolle tuli myös Flora, joka on ”vastuussa” näistä harjotteluasioista täällä päässä. Nyt on jonkin verran lisää selkeyttä näissä hommissa. Lähden siis vajaan parin viikon päästä Morogoroon ja siellä tulen sitten työskentelemään Hakuna Matata -nimisen järjestön kanssa (http://wellcometohakunamatatatanzania.blogspot.com/2010/06/well-come-to-hakuna-matata-eduction.html parempia nettisivuja en löytänyt). Tuo järjestö siis työskentelee kaikkein haavoittuvaisimpien lasten kanssa eli katulasten, orpojen ja äärimmäisen köyhistä perheistä tulevien lasten kanssa. Järjestö tarjoaa näille lapsille mahdollisuuden koulutukseen. Täällä 7-13-vuotiailla lapsilla on jonkin näköinen oppivelvollisuus ja koulutus on periaatteessa ilmaista. Perheiden täytyy kuitenkin ostaa koulupuvut, koemaksut, ruuat sekä koulutarvikkeet. Aiemmin mainituilla lapsiryhmillä ei kuitenkaan usein ole mahdollisuutta ostaa näitä tarvikkeita, että voisivat mennä kouluun.

Ennen Morogoroon menoa tarkoitus on, että opiskelen enemmän Tansanian koulujärjestelmää ja hallituksen asettamia tavoitteita ja toimintaperiaatteita. Morogorossa sitten on tarkoitus, että tarkastelen Hakuna Matata -järjestön toimintaa ja arvioin miten he pystyvät toteuttamaan asetettuja kansallisia toimintaperiaatteita. Tai tällainen on ainakin tarkoitus tällä hetkellä, voihan suunnitelmat taas muuttua matkan varrella.

Loppuun vielä kuvaoksennus:

Näkymät guest housen kattotasanteelta

Näkymät guest housen kattotasanteelta

Coco beach

Coco beach

P3290169

Guest housen aamiainen: paahtoleipää, hilloa, pikakahvia, mehua ja joskus kananmunia tai nakkeja.

Guest housen aamiainen: paahtoleipää, hilloa, pikakahvia, mehua ja joskus kananmunia tai nakkeja.

Mediterraneo

Mediterraneo

Ensimmäinen ugali-ateria. En tiiä mitä ne puhhuu, ihan hyväähän se oli.

Ensimmäinen ugali-ateria. En tiiä mitä ne puhhuu, ihan hyväähän se oli.

 

 

Visiitti keskustaan ja Mbudya island

Oltiin sovittu samassa guest housessa asuvan saksalaisen Vanessan kanssa, että käydään viikonloppuna kattelemassa vähän keskustaa ja jossain rannalla. Lauantaina oltiin sovittu, että lähdetään käymään keskustassa siinä klo 12.30, Vanessan työpaikan kuskin piti kyytiä meitä. Tulipa ensimmäinen kunnon kosketus afrikkalaiseen aikaan, kun kuski tuli reilut kaksi tuntia myöhässä. Mutta eipä siinä, pääasia että päästiin liikenteeseen. Käytiin ensin Slipway ostoskeskuksessa. Aika pikainen käynti oli, kun huomattiin, että kaikki hinnat siellä oli vähintään kaksinkertaiset ja paikka oli tarkotettu vaan turisteille. Siitä ajeltiin bajajilla (täkäläinen versio Aasian tuk-tukeista) kaupungin keskustaan. Siellä sitten pyörittiin ilta melko pienellä alueella ja käytiin syömässä.

P3220145P3220153

Sunnuntaina sitten lähdettiin saarelle nimeltä Mbudya, joka on asuttamaton saari Dar es Salaamin edustalla ja se on jonkinnäköinen suojelukohde. Ajettiin aamulla guest houselta vartin verran pohjoiseen White Sands hotellille, josta veneet Mbudyalle lähtee. Edestakainen venematka kustantaa 10 000tzs, moottoriveneellä matka kesti noin 20-25 min. Saarelle tullessa täytyy maksaa pääsymaksu, joka on 10$ tai 16 000tzs. Saarella on kaksi ravintolaa, joista saa tuoretta kalaa, mutta omat ruuat saa ottaa mukaan. Saari tuntuikin olevan paikallisten suosima paikka sunnuntaipiknikille.

20140323_111258

Kaksi hummeria kustansi kymmenisen euroa

Kaksi hummeria kustansi kymmenisen euroa

Päivä meni puun varjossa makoillessa, syödessä ja uidessa. Osa Dar es Salaamin rannoista on melko likaisia, mutta Mbudyalla ranta oli erittäin siisti ja vesi mielettömän kirkasta. Uidessa näki pohjaan ainakin 3-4 metrin syvyyteen, joten oli mukavata lillutella siellä ja viilentää auringon polttamaa ihoa. Turisteja oli saarella jonkin verran. Ei niin paljoa, että siitä olisi ainakaan mulle mitään haittaa ollut. Paikallisilla tuntui olevan hyvä meno, porukkaa tuli omilla veneillä niin paljon, että meinasi reunat hörpätä vettä. Tyypit dokaili, söi, popitti Biggie Smallsia, 2pacia sekä Snoop dogia ja räppäili mukana.

20140323_115511

Kelikin oli kohdillaan: missään vaiheessa ei satanut, mutta välillä oli pilvistä, ettei ihan läkähtynyt. Paikalliset jäi omien veneidensä kanssa sinne, kun me lähdettiin viimeisimmillä kuljetuksilla pois saarelta joskus klo 18 paikkeilla. Uskoisin, että tuolla tulee käytyä joku toinenkin viikonloppu! Ens kerralla täytyy ottaa enemmän eväitä vielä matkaan.

20140323_173529

20140323_155412

Ensimmäinen ”työ”viikko lopuillaan

Perjantai sujahtaa jo selkeästi iltapäivän puolelle ja alkaa tämä ns. työviikko olla lopuillaan. Tosiaan tämä viikko on töissä mennyt Tacosoden organisaation ja CISUNET (Citizens Support Networks for Poverty Reduction and Social Welfare) -projektin (http://tacosode.or.tz/index.php?option=com_content&view=article&id=37&Itemid=33) toimintaan ja työtapoihin tutustuessa. Eli olen hyvin pitkälti istunut toimistolla ja lukenut kaikenlaisia dokumentteja ja raportteja toiminnasta. Päivät on ollut melko lyhyitä, noin klo 10-15. Tänään toimistolle tuli jo vähän lisää porukkaa, jotka oli ollut kentällä. Juttelin tänään lisää omasta harjoittelusta ja mahdollisesta harjoittelupaikasta/-paikoista. Dar es Salaamissa on jonkin verran Tacosoden toiminnassa mukana olevia kansalaisjärjestöjä, mutta niitä on enemmän muualla maassa. Joten täytyy katsoa olenko koko harjoitteluaikani Darissa vai menenkö jossain vaiheessa esimerkiksi Morogoroon, jossa olisi lastensuojeluun liittyviä järjestöjä enemmän.

Vapaa-aika on mennyt lähinnä guest housella makoillessa ja ihmetellessä, muutaman kerran olen vähän treenannut ghettoworkouttia, vedellyt leukoja yms., että ei käy niin kuin Thaimaassa ollessa (ne tietää ketkä tietää). Kauheasti en ole vielä kotikulmia pidemmälle lähtenyt, täytyy ottaa hiljalleen lisää aluevaltauksia. Olen yrittänyt löytää länkkäreitä, joiden kanssa voisi jotain tekemistä keksiä. Tähän mennessä en ole liian moneen törmännyt. Samassa guest housessa on yksi saksalainen tyttö, joka on myös Tansaniassa tekemässä työharjoittelua. Sen kanssa lähdetään huomenna, lauantaina, käymään jossain läheisellä saarella. Onpahan viikonlopullekin jotain tekemistä.

Treenipaikka

Treenipaikka

 

Treenin päälle oon vetäny aina puolisen litraa täysmaitoa eli punasta mölöö

Treenin päälle oon vetäny aina puolisen litraa täysmaitoa eli punasta mölöö

Olen käynyt joka päivä vähintään kerran (joskus kaksikin kertaa) syömässä samassa toimiston vieressä olevassa ravintolassa. Lounas tuossa paikassa maksaa 3000tzs (n. 1,5e) ja illallinen 6000tzs. Illalliseksi olen yleensä vetänyt kevyet puoli kiloa paistettua porsasta lisukkeena paistettua banaania. Pikkuhiljaa alkaa sujua swahiliksi joidenkin ruokien tilaaminen ja porukka siellä alkaa tietää mitä haluan syödä. Pari kertaa olen myös syönyt guest housella länkkäriruokia, jotka maksaa 10 000tzs.

Lounaalla kalaa ja riisiä

Lounaalla kalaa ja riisiä

Kotikulmia

Kotikulmia

 

Myöhäinen aloitus

Olisipa tämän blogin voinut laittaa jo Suomessa ennen lähtöä pystyyn, mutta eipä ehtinyt. Eli homman nimi on se, että Jyväskylän yliopistossa sosiaalityön opintoihin sisältyy mahdollisuus lähteä työharjoitteluun Tansaniaan. Aikanaan kuulin tästä puhuttavan, mutta silloin se tuli jotenkin ohitettua. Nyt sitten viime vuoden lopulla avautui yllättäen mahdollisuus lähteä reissuun ja nyt se mahdollisuus sitten kolahti omaankin tajuntaan, että hei tuonnehan täytyy lähteä. Työharjoittelun kesto on noin kolme kuukautta, tai oikeastaan varsinaista työharjoittelua on kaksi kuukautta ja kuukauden ajan reissaan Tansaniassa tutustuen sen kulttuuriin yhdessä tyttöystäväni Fian kanssa, joka tulee tänne Tansaniaan toukokuussa.

Saavuin siis Dar es Salaamiin 17.3.2014 yöllä ja minua vastassa oli Tacosoden (http://www.tacosode.or.tz/) kuski. Tacosode on siis Tansaniassa toimivien kansalaisjärjestöjen kattojärjestö. Tacosoden alla toimivia kansalaisjärjestöjä on noin 250 ympäri maata. En nyt avaa enempää Tacosoden toimintaa, varmasti myöhemmin lissää siitä. Tullessani Tansaniaan minun täytyi ostaa CTA (Cerificate of Temporary Assignment) viisumi (200$), jotta voin tehdä töitä täällä. Tacosode tosin korvaa tuon summan minulle. CTA-viisumi on voimassa 2kk, joten ostin samalla turistiviisumin (50$), jotta voin jatkaa reissaamista kahden kuukauden jälkeen.

Majoitun tällä hetkellä CEFA guest housessa, joka sijaitsee melko sivussa Darin keskustasta. Majoitus maksaa 40 000tzs per yö eli noin 18 euroa. Hintaan kuuluu aamupala, joka ei ole kylläkään mainitsemisen arvoinen, paahtoleipää ja marmeladia. Tacosoden toimisto sijaitsee aivan guest housen kulman takana, joten sijainti on tällä hetkellä sinänsä hyvä. Minua oli vastassa toimistolla John niminen herrasmies, joka on opastanut ja pitänyt huolta minusta näin alkuunsa. Kävimme alkuun hoitamassa asioita, vaihtamassa rahaa, hommaamassa adapterin jne.

CEFA guest house

CEFA guest house

 

Eilen tiistaina kävimme jo tutustumassa yhteen kansalaisjärjestöön nimeltä Udugu group. Tämä järjestö koostuu seitsemästä naisesta, jotka kasvattavat kanoja, tekevät kankaita sekä saippuaa saadakseen elantonsa. Vierailun päätteeksi meille tarjottiin oikein mainio lounas.

P3180110

Viikko jatkuu edelleen perehdytyksellä Tacosoden toimintaan, lähinnä tulen varmaankin viettämään toimistolla aikaa ja tutustun projekteista tehtyihin raportteihin. Tänään kävin ostamassa mokkulan niin olettaisin, että pääsen ainakin silloin tällöin päivittelemään tätä blogia. Paljon tuli nyt asiaa, mutta paljon jäi kirjoittamatta. Yritän myöhemmin kirjoitella lisää käytännön asioista, hinnoista yms. jos muistan.